Velkakriisi

Näin aloittelevana parlamentaarikkona olen päässyt käsittelemään erittäin suuria talouspoliittisia ongelmia. Siinä missä kansalaiset tuntevat epävarmuutta omasta taloudestaan, tuntevat myös poliitikot epävarmuutta siitä tekevätkö he tässä muuttuneessa tilanteessa oikeita ratkaisuja.

Koska ei ole olemassa varmoja oikeita vastauksia, pitäisi mielestäni kansan mielipiteellä entistä suurempi vaikutus poliittisiin päätöksiin tämän tyyppisissä tilanteissa. Kansalaiset ovatkin kääntyneet yhä enemmän vastustamaan velkaantuneille maille annettavia tukia.

Maanantaina Yle uutisoi valtionvarainvaliokunnan perussuomalaisten jäsenten tienneen ennen BBC:tä sen, että väliaikaisen vakuusrahaston kokoa tullaan nelinkertaistamaan noin 2000 miljardiin. Kuulun kyseiseen valiokuntaan Pentti Kettusen ja Kauko Tuupaisen kanssa.

Ennakoimme todellakin, että Suomen vastuut voivat kasvaa tässä väliaikaisessa vakausrahastossa jopa 40 miljardiin euroon. Tänään keskiviikkona (28.9.2011) äänestetään siitä nostetaanko kriisirahaston arvo 780 miljardiin euroon, josta Suomen vastuuosuus olisi noin 14 miljardia. Tulemme vastustamaan tätä päätöstä, sekä tulevia rahaston arvon korotuksia.

Euroopan talouskriisi on edennyt kesän ja varsinkin nyt loppukesän aikana hurjaa vauhtia.

Euroopan suuressa talouskriisissä on pohjimmiltaan kyse pankkikriisistä. Etelä-Eurooppaan syydetyt riskilainat uhkaavat kaatua suurten pankkien syliin. Pahiten uhkaavat kärsiä ranskalaiset ja saksalaiset pankit. Näin käy erityisesti jos Italia suistuu kriisimaiden joukkoon.

On laajasti tunnettu tosiseikka, että Kiina on ostanut Yhdysvaltojen velkakirjoja. Yhdysvallat ovat edelleen saamillaan rahoilla ostaneet kiinalaisilta erilaisia kulutustuotteita. Näin ollen Kiinasta on tullut Yhdysvaltojen suurin velkoja.

Vähemmän tunnettu seikka on se, että samantyyppinen rahakierre on olemassa Saksan ja Euroopan eteläisten valtioiden välillä. Saksalaiset pankit ovat ruokkineet sekä omaa teollisuuttaan, että velkavaltioiden yksityistä kulutusta myöntämällä lainoja avokätisesti.

Euroopan keskuspankki on joutunut ostamaan Italian ja Espanjan joukkovelkakirjoja viimeisten tietojen mukaan yli 140 miljardilla eurolla elokuun alusta lähtien. Suomen Pankki on osallisena EKP:ssä, joten välillisesti myös Suomi on ollut tukemassa näitä maita 2,6 miljardin euron arvosta.

Tämän talouskriisin seurauksena tulevat siis horjumaan niin eurooppalaiset valtiot, kuin koko pankkisektori ja Euroopan keskuspankki. Kaiken syy on liiallinen kulutus, holtiton luotonanto,
löysä talouskuri ja valtioiden ylivelkaantuminen.

Pahimpia virheitä mitä Suomen historiassa on tehty, on ollut vastikkeettoman pankkituen antaminen 90 – luvun laman aikana. Pankkitukea vastaan tulee ottaa pankkien osakkeita, jolloin sijoittajavastuu realisoituu täysimääräisenä. Osakkeiden arvo nousee ajan kuluessa, ja valtio saa omansa pois.

Vakausrahastoon ollaan myös tekemässä sopimusmuutosta, jolla mahdollistetaan rahoitustuen myöntäminen myös sellaisten maiden pankeille, jotka eivät ole vielä talousongelmissa. Tällaisia maita voinevat olla vain Ranska ja Saksa. Pohjimmiltaan on kysymys siis jättimäisestä pankkituesta, ja samojen virheiden toistamisesta mitä Suomessa tehtiin 90 – luvulla.

Perinteisesti Suomessa on osattu elää ns. suu säkkiä myöten. Tämä olisi hyvä ohje myös velkaongelmissa kieriskeleville maille.

Missä EU, siellä ongelma. Velkaongelma.

Ville Vähämäki

kansanedustaja (ps.)